Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton
Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalmankalpeaan
Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alle
Kun poika yski
Verta lattialle
Mitään sanottavaa ollut ei
Käsi tarttunut ei toiseen
Этот текст прочитали 607 раз.