Ilta lauhan laulu LappajŠrven soi
metsŠvakaana laulun kuulee.
JŠrven aallot tanssii ranta ilakoin,
haapa havisee hiljaa tuuleen.
Muistan silmin kauniin LappajŠrven nŠŠn,
jŠrven taian valtaan ainaiseksi jŠŠn.
Kaikkein kaunein jŠrvi LappajŠrvi on,
milloin jŠlleen mŠ nŠhdŠ sen saan.
NŠen rannat jylhŠt aavan ulapan,
meille kertoo sen muinaisuuden.
Tuli, laava, jŠŠ on luonut rannat nuo
sekŠ jŠrvelle kuuluisuuden.
Olen nŠhnyt kauniin ilta-auringon
kesŠaamun hehkun vee'en kalvohon.
SyvŠ kirkas laaja LappajŠrvi on
laulun salmet ja saaret kuulee.
NŠen niemen, lahdet, hiekkarantoineen
ilon aiheen ne mieleen luoneet.
Kotiseudullensa tŠnne saapuneet,
herkin aatoksin airot tuoneet.
Kotipolku nuoruusaikamuistoinen
ovat ainiaaksi mieleen painuneet.
Kaikkein kaunein jŠrvi LappajŠrvi on
milloin jŠlleen mŠ nŠhdŠ sen saan.